Sateenkaari
Fenomenologinen tarkastelu
© Raimo Rask

Pää- ja sivusateenkaari maisemassa.
Pastellipiirustus, Klaus Salomaa

Sateenkaari, sivu 1/ 6
(Siirry sivulle:  2,  3,  4,  5,   6)

Modernissa fysiikassa sateenkaari-ilmiö katsotaan tulleen tyydyttävästi selvitetyksi. Kaikki nykyiset optiikan lähestymistavat (geometrinen optiikka, valon aaltoteoria sekä kvanttifysiikka) tuottavat yhtenäisen kuvauksen ilmiöstä.

Seuraava tarkastelu esittelee vielä yhden, joskin fysiikassa epätavallisen lähestymistavan. Kyseessä on fenomenologinen, ilmiökeskeinen tarkastelutapa, joka tunnetaan paremmin humanistisissa tieteissä, mutta jota on sovellettu myös luonnontutkimuksen alueella. Tarkemmin sanottuna on kyse runoilijana paremmin tunnetun J. W. v  Goethen esittelemästä fenomenologian muodosta. Se on sukua akateemisessa maailmassa tunnetuille Husserlin ja Heideggerin fenomenologisille lähtökohdille, mutta on erityisesti luonnntutkimuksen menetelmä. Se esittelee siten matemaattis-kvantitatiiviselle tutkimukselle komplementaarisen, kvalitatiivisen tai laadullisen luonnontutkimuksen mahdollisuuden.

Kvalitatiivisen luonnontutkimuksen tarve on ilmennyt niissä tieteenfilosofisissa ongelmissa, joita teoretisoitunut, abstraktiksi käynyt matemaattinen fysiikka on tuonut tullessaan. Maailman "todellisuus" on jo viime vuosisadan alussa karannut mikro- ja makromaailman fysikaalisen tutkimuksen myötä ihmisen aistihavaintojen ulottumattomiin, jopa siinä määrin, että Heisenberg saattoi todeta sen olevan luonteeltaan, ei pelkästään sellaista, joka ei ole aistein havaittavaa, vaan jopa sellaista, jota ei ole edes mahdollista kuvitella, "visualisoida"! Sitä voi lähestyä ainoastaan matemaattisen tarkastelun muodossa.

Tämän seurauksena fysiikan tarkastelemista todellisuuden entiteeteistä on tullut äärimmäisen teoreettisia ja abstrakteja "olioita", jotka asettuvat ihmisen aistimaailman ulkopuolelle omaksi erilliseksi "maailmakseen" tai "todellisuudeksi". Tällaisia entiteettejä ovat esim. geometrisesta optiikasta tuttu "valon säde" tai toisaalta sähkömagneettinen "aalto" tai kvanttifysiikan tarkastelema valon yksikkö, "fotoni". Tällä ei tarkoiteta, että kyseiset entiteetit olisivat hyödyttömiä - päinvastoin. Juuri kyseisten teoreettisten käsitteiden käyttö on tehnyt modernista fysiikasta niin voitokasta! Ongelma on siinä, että niiden käytön seurauksena olemme joutuneet julistamaan "näennäisyydeksi" tai jopa "harhaksi", "ei-olevaksi" suuren osan ihmisen välitöntä aistikokemusta, niin sanotut sekundaariset aistimuskvaliteetit: värit, äänet, hajut, maut jne. Todellisuus niiden taustalla osoittautuu sähkömagneettiseksi säteilyksi, ilma-molekyylien värähtelyksi ja kemialliseksi tapahtumiseksi jne. Tätä luonnontieteen "platonistista" asennetta olen tarkastellut toisessa artikkelissani, joka on luettavissa näillä sivuilla.*

Fenomenologinen tarkastelu on pyrkimys pelastaa ihmisen aistihavainnot takaisin todellisuuden alueelle ja palauttaa modernin ihmisen luottamus niihin. Fenomenologia tarkastelee juuri sitä, mikä ilmenee. Optiikassa tällaista on kuvallisuus, muodot ja värit sellaisenaan. Tarkastelemalla sadepisaroissa esiintyviä kuvia voimme löytää sateenkaari-optiikassa uusia aspekteja, jotka perinteisesti on jätetty huomiotta. Nämä aspektit eivät ole ristiriidassa modernin fysiikan kanssa vaan esittävät sille täydennyksen komplementaarisessa mielessä.

Lukijalle on syytä ilmoittaa, että tässä esitetty fenomenologinen luonnontutkimuksen metodi ei ole akateemisen fysiikan yleisesti hyväksymä lähestymistapa, vaan se edustaa vaihtoehtoista luonnontutkimuksen muotoa. Sateenkaari-ilmiöön liittyvä fenomenologinen tarkasteluni on ilmestynyt tutkimuksena Snellman-korkeakoulun julkaisusarjassa nimellä:

On the Phenomena of Rainbows - Goethe's method of Science (1999).