MIKA PAULI "HÄKÄ" HÄKKINEN (FIN)

By Seppo Pitkänen

Updated 17.11.1999

1974 F K aloitusvuosi samalla Zip-autolla, jolla nimekäs suomalainen Formula- ja rallikuljettaja Henry Toivonen oli sitä ennen ajanut.

1978 F K 85 cc Formula Mini-luokka. Keimolan FK kerhon mestari 10 vuotiaana.

1979 F K 85 cc F Mini-luokka. SM-avauksessa Lappeenrannassa voitto ennen samanikäistä Taru Rinnettä. Turkulainen Rinne voitti Suomen mestaruuden. Tänä vuonna koettiin sekin erikoisuus, että Mika Häkkinen, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo osallistuivat samoihin luokkiin ja lähtöihin. Mika Häkkinen sijoittui Ruotsin Lappland Cupissa luokassaan pronssille. Hän saavutti ruotsalaissarjassa yhden voiton. Keimolan FK-kerhon mestari.

1980 F K Neljäs sija 85 cc Formula Mini-luokan SM-sarjassa Mika Salon ja edellisen vuoden mestarin Taru Rinteen takana. Autona Pekka Pirkolan rakentama Finnkart. Ruotsin Lappland Cupin yleisvoitto. Voitto sarjan viimeisessä osakilpailussa Lyckselessä ratkaisi mestaruuden Häkän eduksi. Hän otti kauden aikana kolmannet sijat Kuopiossa Mika Salon ja Marko Mankosen takana sekä Espoossa ja Uumajassa. Östersundista irtosi neljäs sija.

1981 F K  85 cc Formula Mini-luokka. Suomen mestari ennen  Taru Rinnettä ja Mika Rinta-Jaskaria. Autona Pirkolan Finnkart Partner. Mekaanikkona toimi jo silloin Taisto Laine Lahdesta. Kauden avauksessa Lahdessa Häkkinen hävisi Turun tytölle Taru Rinteelle ja tämä pari kävi koko kauden ajan kiivaita kaksinkamppailuja. Häkä voitti loppujen lopuksi muutaman kilpailun enemmän. Häkän voittolistaa: Lappeenranta, Lahti, Ruukki, Espoo, Kouvola ja syksyn Riihimäki. Riihimäen aikaisemmassa kilpailussa Mika tönittiin ulos radalta ja Salpausselkä-Cupin ensimmäisessä kisassa Häkä pyörähti itse ulos. Kakkossijoja tuli Lahdesta ja Salpausselkä-Cupista. Lappeenrannasssa hänen edelleen tunki Tarun lisäksi toinen tyttö Ninna Österholm. Näistä tytöistä Mika Häkkinen sai varsinaisen päänsäryn seuraavana kautena.

1982 F K 85 cc F Mini-luokka. SM-hopeaa turkulaisen tytön Taru Rinteen takana. Autona Pirkolan Finnkart. Pronssia otti toinen tyttö Nina Österholm. Ronnie Peterson Memorial-kilpailun voitto. Salpausselkä Cupin voitto Lahdessa ennen Österholmia ja Mika Rinta-Jaskaria. F Mini Cupin voitto Ruukissa ennen Rinnettä ja Österholmia.

Karting-liitto valitsi Häkkisen vuoden FK-junioriksi.

1983 F K 100 cc Formula Nordic-luokka. Suomen mestari Pekka Pirkolan Finnkart Parilla-autolla. Sen virittäjänä toimi lahtelainen Taisto Laine ja sponsorina Allun Grilli Vantaalta. Alunperin Suomen mestariksi kruunattiin Taru Rinne, mutta hänen suorituksensa viimeisessä osakilpailussa Kuopiossa hylättiin myöhemmin laittoman polttoaineen takia. Taru sai myös kilpailukiellon. Hopealle nousi Jukka Savolainen ja pronssia otti Timo Palenius. Rinne pudotettiin neljänneksi. Tuomion seurauksena Taru Rinne siirtyi kansainvälisille radoille RR-kuljettajaksi.

Sarjan ulkopuolella Häkkinen voitti Espoossa F Nordic-luokan kilpailun ennen Jukka Savolaista ja Mika Rinta-Jaskaria.

PM-kilpailussa Lahdessa kuudes sija FN-luokassa. A-juniorien joukkueiden EM-kilpailussa mestaruus Saksan Horremissa ennen Ranskaa ja Länsi-Saksaa. Joukkueessa Häkkisen lisäksi Taru Rinne, Marko Mankonen ja Janne Nyman. Horremissa Häkkinen käytti Birel Parilla-autoa.

1984 F K 100 cc Formula Nordic-luokka. Finnish Champion ennen Jari Lainetta ja Jukka Savolaista. Auto Pirkolan maahantuoma ja huoltama italialainen Birel Parilla.  Moottorin virityksestä vastasi nuori Sami Pensala. Kilpailu ajettiin Porin Viasveden radalla. Kauden avauskilpailussa Lappeenrannassa viides sija. Kisan voitti Ninna Österholm. Kuopiossa kolmas sija Marko Timosen ja Mika Rinta-Jaskarin takana. Vihdin radan avauskilpailussa Nummelassa Nordic-luokan voitto ennen Minna Kuoppalaa ja Janina Österholmia. Porissa voitto.

A Junior-luokan Cupissa Ranskan Lavalissa 14. sija.

Ensimmäiset kokeilut ja testit Formula Ford 1600-autolla Ahvenistolla.

1985 F K 100 cc A-luokka.  Suomen mestari ennen Jukka Savolaista ja Mika Saloa. Auto Birel Parilla. Kilpailu ajettiin Häkkisen mieliradalla  Vihdin  Nummelassa. A-luokan PM-kilpailussa hopeaa Tanskan Tom Kristensenin takana. Pronssia otti Ruotsin Jonas Karlsson. Mika Salo sijoittui seitsemänneksi. MM-kilpailussa Italian Parmassa Häkkinen karsiutui finaalista teknisten ongelmien takia. Mika Salo sijoittui 14. sijalle. ÖsWe-Ringin kestävyyskilpailussa Ruotsissa Tukholman lähistöllä neljäs sija yhdessä Robert Koistisen kanssa.

135 cc  Formula K-luokassa hän ajoi Birel Komet-autolla, jota huolsi Pekka Pirkola. Lappeenrannan voitto ennen Mika Rinta-Jaskaria ja Ari Loivannetta. Italian Jesolossa keskeytys. A-luokan EM-kilpailussa Tanskan Voijensissa karsiutuminen finaalista. Euroopan mestaruuden voitti helsinkiläinen Jukka Virtanen. Formula K-luokassa Göteborgissa 11. sija.

Tests in Formula Ford 1600-class with Van Diemen RF 83 car of Arno Kotilainen. mm. at Kemora track near Kokkola.

1986 F K 100 cc A-luokassa Suomen mestari ennen Mika Utria ja Minna Kuoppalaa. Auto Birel Parilla. Kilpailu ajettiin Lahdessa. Vihdin Viuhahduksessa Nummelassa neljäs sija. Seuravassa Vihdin kilpailussa kolmas sija Utrian ja Jukka Savolaisen takana. K-luokassa Espanjan Zaragozassa neljäs sija Bonannon, Wilsonin ja Tom Kristensenin takana. Car was Birel Komet. F K-luokan EM-sarjassa oli pelkkää epäonnea. Saksan Liedolsheimissa tuli 28- sija, Göteborgissa 11. sija ja  Italian Jesolossa 18. sija.

1987 Formula Ford Kent 1600-luokassa Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestari. Suomen sarjassa kultaa yhden pisteen erolla Mika Saloon.  Kolme voittoa ja yksi kolmas sija. Pronssia otti Pertti Kurki-Suonio. Sarjan ulkopuolella yksi toinen sija Turun Artukaisissa Harri Lumivirran takana.

Ruotsin sarjassa kultaa ennen Tanskan Svend Hansenia ja Saloa. Viisi voittoa, yksi toinen ja yksi kuudes sija. PM-sarjassa  kultaa ennen Svend Hansenia ja Mika Saloa. Kaksi voittoa ja yksi kuudes sija. Dan Partelin vetämän EFDA:n Euroseries-sarjassa seitsemäs sija. Häkkinen osallistui vain kahteen osakilpailuun, joista ensimmäinen Zandvoortissa päättyi ulosajoon ja auton rikkoutumiseen. Toisesta kisasta Belgian Zolderissa irtosi voitto.

FF-luokan Festivaaleille Brands Hatchin radalle Häkkinen sai Reynard-tehtaalta uuden 88-mallisen auton. Huolellinen valmistautuminen ja testit Englannin radoilla menivät kuitenkin hukkaan, sillä yritys Brandsissa päättyi kolarointiin ja ulosajoon.   

Kauden aikana yhteensä yhdeksän voittoa 15 kilpailusta. Autona sama Reynard 86 FF, jolla Jyrki Järvilehto voitti edellisenä kautena useita  mestaruuksia. Auton rakensi talven aikana uudelleen mekaanikko Taisto Laine Lahdesta. Myös Mikalla itsellä oli hitsaustaitoisena sormet pelissä.

Ensimmäisenä sponsorina "isoissa" autoissa toimi Kotilaisten perheyritys Allun Grilli ja Mika Sohlbergin kautta tuli GWS:n rahoitus. Häkkinen pääsi jo ennen lisenssin saantia harjoittelemaan Arno Kotilaisen FF 1600-luokan Van Diemen RF 83-autolla.

Doningtonin syksyisissä FF 2000-testeissä  Häkkinen oli selvästi nopein kuljettaja. Hän löi tulevan Dragon-tallitoverinsa Allan McNishin lähes sekunnilla ja alitti tuoreen euroopanmestarin JJ. Lehdon edellisissä kisoissa saavuttaman paaluajan puolella sekunnilla. Seuraavan kauden luokanvallinaksi tuli kuitenkin uusi F Opel Lotus-luokka, sillä Ford-tehdas ilmoitti lopettavansa tukensa ikääntyneelle Formula Ford 2000-luokalle. Dan Partel teki tästä omat johtopäätökset ja EFDA vaihtoi Fordit Opel Lotus-luokkaan.

1988 Formula Opel/GM Lotus-luokassa euroopanmestaruus (EFDA Euroseries) ennen Tanskan Henrik Larsenia ja skotti Allan McNishiä. Frentzen sijoittui sarjassa kuudenneksi. Ajoi Hywel Absalomin ja Doug Bebbin uuden Dragon Motorsport-tallin Reynard-autoilla. Parina Allan McNish. Neljä voittoa, yksi toinen ja yksi kolmas sija. Kaksi paalupaikkaa ja kuusi nopeinta kierrosta. Sarjassa kymmenen osakilpailua. Englannin F Vauxhall-sarjassa hopeaa Allan McNishin takana.  Pronssia otti Derek Bellin poika Justin Bell. Kolme voittoa, kolme toista ja yksi kolmas sija. Neljä paalupaikkaa ja seitsemän nopeinta kierrosta. Sarjassa kymmenen osakilpailua.

Suoritti asevelvollisuuden Lahden urheilukoulussa.

1989 F 3-luokka Iso-Britanniassa Hywel Absalomin Dragon-tallin Reynard 893 TOM's Toyota-autoilla.Sarjassa seitsemäs sija. Yksi toinen ja yksi kolmas sija. Kaksi paalupaikkaa ja yksi nopein kierros. Sarjassa 16 osakilpailua. Monacossa  16. sija. Keskeytti Macaossa. Voitti GB-kauden päätyttyä Brands Hatchissa tärkeän Superprix-kilpailun Dick Bennettsin West Surrey Racing-tallin Ralt RT 33 Honda Mugen-autolla. Vieraili Dragonin autolla Ranskan Formula  3-sarjassa ja sijoittui kolmanneksi Le Mansin Bugatti-radalla. Kisan voitti Eric Helary ennen Laurent Daumetia.

1990 Formula 3-class in Great Britain in Dick Bennetts West Surrey Racing-team. Cars were Ralt RT 34 Mugen Honda.  Teammate was brass Christian Fittipaldi. Brittisarjan mestaruus ennen Mika Saloa. Yhdeksän voittoa, viisi toista ja yksi kolmas sija. 12 paalupaikkaa ja 11 nopeinta kierrosta. Vieraili kerran Saksan F 3-sarjan finaalissa Hockenheimringillä ja voitti leikiten sikäläisen mestarin Michael Schumacherin. Sarjassa jaettu 14. sija. Voitti myös Italian Formula 3-sarjassa Imolan osakilpailun ennen Domenico " Mimmo" Schiattarellaa ja Fabrizio Bettinia. Häkkiselle ei kuitenkaan laskettu kilpailusta Italian sarjan pisteitä. Myöhempi F 1-luokan maailmanmestari Jacques Villeneuve sijoittui Imolassa viidenneksi. Häkkinen sai näin Schumacherin ja Villeneuven päänahat samana kautena vastustajien omalla maaperällä.

Ulosajo Macaon Formula 3-kilpailussa. Voitti Macaossa ensimmäisen erän. Karsiutui Fujin F3- kilpailusta.

Ensimmäiset Formula 1-testit Silverstonessa Benetton-autolla.

1991 Formula 1-luokka Lotus Judd-tallissa Julian Baileyn ja myöhemmin Johnny Herbertin parina. Sarjassa jaettu 15. sija kahdella  MM-pisteellä. Karsiutui Ranskan osakilpailusta.

Pohjoismaiden mestari A-ryhmässä Tuisku Urpialan sinisellä BMW M 3-autolla ennen kahta Ford Sierra Cosworth-kuljettajaa, Kalle Sarlinia ja Ruotsin Lennart Bohlinia. Syksyinen kilpailu ajettiin kerrasta poikki-tyyliin Alastarossa.

1992 Formula 1-luokka Lotus Ford Cosworth-tallissa Herbertin parina. Sarjassa kahdeksas sija. Yksitoista MM-pistettä. Karsiutui San Marinon osakilpailusta.

1993 Formula 1-luokka McLaren Ford Cosworth-tallissa kolmantena kuljettajana. Sarjassa 15. sija. Yksi kolmas sija. Neljä MM-pistettä. Alkuvuosi kului  pelkästään testikuljettajana. Michael Andrettin lopetettua kauden kesken Italian GP:n jälkeen pääsi Häkkinen tositoimiin Sennan parina. Suzukassa hän ajoi kolmanneksi ja nousi ensimmäisen kerran F 1-luokassa palkintokorokkeelle.

Vieraili Monte Carlossa ja Hungaroringillä Porsche 911 Supercupissa ja voitti molemmat kilpailut.

1994 Formula 1-luokka McLaren Peugeot-tallissa Martin Brundlen parina. Sarjassa neljäs sija.Yksi toinen ja viisi kolmatta sijaa. Yhteensä 26 MM-pistettä. Ei saanut osallistua Unkarin osakilpailuun FIA:n ajotaparangaistuksena. Kilpailupaino Sao Paulossa 72 kg.

1995 Formula 1-luokka McLaren Mercedes Benz-tallissa brittien Mark Blundellin ja Nigel Mansellin parina. Sarjassa seitsemäs sija. Kaksi toista sijaa. Yhteensä 17 MM-pistettä. Kilpailupaino Sao Paulossa 75 kiloa. Ei ajanut Aidassa umpisuolen lisäkkeen leikkauksen takia. Hänet korvasi tallin testikuljettaja Jan Magnussen Tanskasta. Loukkaantui vaikeasti kauden viimeisen kilpailun aika-ajossa Australian Adelaidessa. Ulosajo johtui tyhjenneestä takarenkaasta. Toipuminen kesti useita kuukausia.

1996 Formula 1-luokka McLaren Mercedes Benz-tallissa skotti David Coulthardin parina. Sarjassa viides sija. Neljä kolmatta sijaa kilpailuissa. Yhteensä 31 MM-pistettä. Kilpailupaino Melbournessa 70,5 kiloa.

1997 Formula 1-luokka McLaren Mercedes Benz Ilmor-tallissa Coulthardin parina. MM-sarjassa jaettu kuudes sija.  Kaksi kolmatta sijaa. Kilpailupaino Melbournessa 70,5 kg. Menetti Belgian osakilpailun kolmossijan hylkäyksen takia, koska talli oli käyttänyt FIA:n mielestä laitonta polttoainetta. Saavutti uransa ensimmäisen F 1-paalupaikan Luxemburgin kilpailussa Nürburgringillä. Kaudelta irtosi myös ensimmäinen nopein kierros ja  viimein ensimmäinen GP-voitto Euroopan GP-kilpailussa Espanjan Jerezissä.

Kauden 1997 päättyessä hän oli ajanut yhteensä 96 MM-osakilpailua. MM-pisteitä oli kertynyt 118.

1998 F 1-luokka McLaren Mercedes Benz-tallissa Coulthardin parina. Kuudes perättäinen kilpailukausi McLarenin tallissa. Kilpailupaino Melbournessa 71 kg. Imolassa tuli täyteen sadas GP-kilpailu. MAAILMANMESTARI ennen Schumacheria ja tallitoveri Coulthardia. Kahdeksan GP-voittoa (AUS+BR+E+MC+A+D+LUX+J), yhdeksän paalupaikkaa (AUS+BR+E+MC+F+GB+D+H+B) ja kuusi nopeinta kierrosta.

1999 F 1-luokka McLaren Mercedes Benz-tallissa Coulthardin parina. MAAILMANMESTARI toistamiseen ennen Irvineä ja Frentzeniä. Viisi GP-voittoa ja 11 paalupaikkaa (AUS+BR+RSM+MC+E+GB+A+D+H+B+I) kauden aikana. Kuusi nopeinta kierrosta (BR+MC+GB++B+EUR).

2000 F 1-luokka McLaren Mercedes Benz Ilmor-tallissa David Coulthardin parina. Auton numero 1. Kahdeksas perättäinen kausi tässä joulkkueessa. MM-hopeaa Schumacherin takana. Neljä GP voittoa (E+A+H+B), viisi paalupaikkaa ja peräti yhdeksän nopeinta kierrosta.

2001 F 1-luokka McLaren Mercedes Ilmor-tallissa David Coultharsin parina. Auton numero 3. Viides sija MM-sarjassa.

2002 Välivuosi F 1-luokasta.

2003

Updated 10.12.2001
Copyright 1996-2001 Seppo Pitkänen. All rights reserved.

HOME

These pages are under constant costruction!